"Jo aukenevat hovin ulkokartanoiden vuoroviljelykseen pannut apilaniityt, jo tulevat vastaan puhdistetut puistot ja harvennetut hakamaat, jo vihantelevat pääkartanon kotivainiot, ja mitä lähemmäksi tullaan, sitä syvemmät ovat ojat, sitä harjavammat kesantosarat. Näetkö viheriäistä lehmuskumpua kiertelevien salmien ja ihanien lahtien viimeisessä poukamassa, heleäin laihojen ja lehtoisten mäkien keskellä? Sinne kaikki tiet johtavat. Siellä, missä vuorien seisauttama tuuli lehahtelee lämpimämmin kuin missään muualla ja myös päivänpaiste on suuremmiksi ja tummemmiksi kasvattanut puiden lehdet ja syvemmän vehreiksi ruohikot ja rannan kaislat pitemmiksi,--siellä pilviä pitävien lehmusten ja ikivaahterain alla on Rauhalahden kartanon valkonen rakennus. Valkonen se on, mutta vaahterain vehreässä pimennossa sekin valkea vihertää, vihertävät sammaltuneet räystäät ja niiden syvyydessä pesivien pääskysten rinnat, vihertävät tummat ikkunalaudat ja mustat ruudut sekä niiden pitsiuutimet. Pihatantereella liikkuu siropukuista väkeä, pihalla ja puistikoissa, sillä paljon on alituiseen väkeä Rauhalahden kartanossa, on omaisia, on myös vieraita, on miniöitä, on lankoja, on kälyjä, on serkkuja, on orpanoita, on serkkujen serkkuja ja näiden ystäviä ja vielä ystävienkin ystäviä, jotka saapuvat ja taas matkustavat pois ja taas saapuvat ja taas matkustavat. Mikä tulee viikoksi, mikä pariksi, mikä pistäytyy päiväksi. Ja lapsia vilisee kaikkialla, ja niiden hoitajia, niiden kantajia maitopulloineen ja työntövaunuineen ja kapaloineen. Toiset leikkii hiekassa, toiset nurmella, lintujen kanssa kilpaa viserrellen. Täysikasvuisemmat leiriytyvät milloin mitenkin, eri leiriin sentään neitoset ja nuorukaiset kroketteineen, lawntennisineen, huviretkineen, lauluineen ja tanssineen,--eri leiriin tädit pääkipuineen ja kahviselikkeineen ja »toista-oli-ennen-meidän-nuoruudessamm e» -huokauksineen ja »nykyajan-nuoriso-osaa-vaan-huvitella» -valituksineen. Mutta kaikki ovat sittenkin yhtä onnellista joukkoa, jota seurustelu lämmittää sisältäpäin ja kesäiset päivät ulkoa,--onnellista vapaudessaan, onnellista huolettomuudessaan--onnellista yksin jo siksikin, että syrjäisten kadehtiessa saavat lukea itseänsä kuuluisan ja rikkaan Rauhalahden tuttavapiiriin."

Arvid Järnefelt (1861-1932), maaemon lapsia, BTJ Kustannus

Avaamme alkuvuodesta 2024.

Tervetuloa viihtymään iloiseen seuraan!